...laitettiin taas lauantaina verhoilupiirissä. Elikkä "päärynäpuu" sai poikittaiset tukisidonnat ja välitukilangat ja reunatukilangat....ja voitte uskoa, ettei noita lankoja ja solmuja ihan hutasemalla voi tehdä...puolisolmua, siansorkkaa, yliheittoa, sun muuta....välillä tuntuu ettei aivoista sormenpäihin mene ollenkaan oikean sorttisia signaaleja ja sitten onkin vuorossa purkukurssit...Ihan varmasti yli puolet verhoiluharrastuksesta tahtoo olla tuota purkukurssia: välillä menee jokin kohta ihan väärin, välillä itsesensuuri iskee ja tekee mieli yrittää tehdä kuitenkin vielä parempaa jälkeä!! (tai sitten paikalle tulee se tarkka täti, joka meitä opastaa ja joka ei tykkää opettajaksi nimittelystä....ja näkee sen ainoan pikkupikku virheen, joka on tekeleeseen jäänyt...) Jousien sitomisen jälkeen ruuvailin paikalleen tukirimat, jotka vaaleina ohuina puukappaleina näkyvät kuvassa ( että nyt kaikki puupeukalottomat ymmärtää, että mikä se on se rima...hyi Satu, ei saa olla ilkeä....)



Seuraavaksi koko vaivalla nätiksi sidottu jousisto piilotetaan säkkikankaaseen! Elikkä tiheä juutti on nidottu kuvassa jousien päälle. Oikein ei kuvassa erotu, mutta jokainen jousi on ommeltu kiinni neljästä kohtaa purjelangalla ja sitten vielä kursittu löysiä silmukoita, jotta heinäperustusta voi sitten seuraavaksi ruveta kasaamaan....(pitäsköhän ruveta käyttämään värjättyä lankaa, niin erottuisi kuvassa paremmin...vitsi...)

Pitäsköhän kuvata blogia varten tuota työkalupakin sisältöä, kun siellä on jos jonkinlaista työkalua...hmm...