Nyt on kantti ommeltuna....
Aiemmin tapahtunutta:
Edellisen kerran kun päärynäpuuta kuvasin blogiin, oli heinänlaittohommat tehty. No, tasaiseksi muokatun heinäpatjan päälle virittelin siis harvan juuttikankaan, aluksi löysähkösti apunaulauksilla paikoilleen viritellen. Seuraava vaihe oli läpiveto-ompeleiden teko. Noin 25 cm pitkällä, molemmista päistä terävällä neulalla ommellaan neliömäisiä kuvioita purjelangalla 2 kappaletta, toinen lähelle ulkoreunaa, toinen sisemmäs. Tähänkin touhuun on aika tarkat ohjeet pistojen pituudesta, etäisyydestä jne..Lisäjännitettä ompeluun tuo se, ettei yksikään ommel saa kiertää jousen ympäri siellä heinäpatjan alla, joten siinäpä yrität tuolia pyöritellä ja jostakin raosta nähdä, kulkeeko se neula oikeasta välistä..Kun ompeleet on tehty, kiristetään lankaa niin paljon kuin käsistä lähtee!! Katketakin lanka voi, itse mieluiten pyyhkäisen lankaan jo ennen ompelua mehiläisvahaa, silloin se ehkä vähän paremmin kestää kovaa käsittelyä.
Kun läpiveto-ompeleet on tehty, alkaa sen kantin eli reunan teko. Aluksi irrotetaan juutti väliaikaisnaulauksista ja reunaan täytteeksi tungetaan vielä lisää heinää. Raakaa voimaa ja apuvälineitä käyttäen juutin reuna naulataan puuosaan kiinni. Kuulostaapa helpolta....reunasta pitää tulla tiukka ja tasainen moneen suuntaan tähdäten ja ties mitä! Ja käsiä sain olla 3, että vasaroituakin saisi!
Kun tuosta kaikesta on selvitty, pitää kantti vielä ommella, purjelangalla taas. Käyrää neulaa käyttäen ompelin kuvassakin ehkä näkyvää suoraa reunatukiommelta 2 kierrosta etu- ja sivureunoihin. Ompeleilla tehdään reunasta eli kantista kova ja annetaan sille oikea muoto. Etukantin on lisäksi tarkoitus tulla "ulos" elikkä tuolin reunan yli.Suorakin reunan pitäisi olla.....Todella mielenkiintoista hommaa näin taas jälkikäteen spekuloituna, aika hermoillekin käyvää sillä hetkellä, kun työ on kesken!!
(kuvaamisen jälkeen piti vielä uudelleen mittoa tuotakin etureunaa, jotenkin kuvassa niin purku-uhkaselta näytti. Mutta ei, optisen harhan tekee kai kamera, kyllä se hyvä oli)
Jotenkin tää harrastus näyttää luettuna todella simppeliltä verrattuna todelliseen hommaan. Helppohan se on kirjottaa, että sitten tuosta vaan ommellaan tai naulaillaan ohimennen...tervetuloa kokeilemaan jokainen!! Seuraavaksi ompelen löysiä lankalenkkejä istuimeen, jotta ns. pintapehmustusta päästään perustuksen päälle tekemään!
Aiemmin tapahtunutta:
Edellisen kerran kun päärynäpuuta kuvasin blogiin, oli heinänlaittohommat tehty. No, tasaiseksi muokatun heinäpatjan päälle virittelin siis harvan juuttikankaan, aluksi löysähkösti apunaulauksilla paikoilleen viritellen. Seuraava vaihe oli läpiveto-ompeleiden teko. Noin 25 cm pitkällä, molemmista päistä terävällä neulalla ommellaan neliömäisiä kuvioita purjelangalla 2 kappaletta, toinen lähelle ulkoreunaa, toinen sisemmäs. Tähänkin touhuun on aika tarkat ohjeet pistojen pituudesta, etäisyydestä jne..Lisäjännitettä ompeluun tuo se, ettei yksikään ommel saa kiertää jousen ympäri siellä heinäpatjan alla, joten siinäpä yrität tuolia pyöritellä ja jostakin raosta nähdä, kulkeeko se neula oikeasta välistä..Kun ompeleet on tehty, kiristetään lankaa niin paljon kuin käsistä lähtee!! Katketakin lanka voi, itse mieluiten pyyhkäisen lankaan jo ennen ompelua mehiläisvahaa, silloin se ehkä vähän paremmin kestää kovaa käsittelyä.
Kun läpiveto-ompeleet on tehty, alkaa sen kantin eli reunan teko. Aluksi irrotetaan juutti väliaikaisnaulauksista ja reunaan täytteeksi tungetaan vielä lisää heinää. Raakaa voimaa ja apuvälineitä käyttäen juutin reuna naulataan puuosaan kiinni. Kuulostaapa helpolta....reunasta pitää tulla tiukka ja tasainen moneen suuntaan tähdäten ja ties mitä! Ja käsiä sain olla 3, että vasaroituakin saisi!
Kun tuosta kaikesta on selvitty, pitää kantti vielä ommella, purjelangalla taas. Käyrää neulaa käyttäen ompelin kuvassakin ehkä näkyvää suoraa reunatukiommelta 2 kierrosta etu- ja sivureunoihin. Ompeleilla tehdään reunasta eli kantista kova ja annetaan sille oikea muoto. Etukantin on lisäksi tarkoitus tulla "ulos" elikkä tuolin reunan yli.Suorakin reunan pitäisi olla.....Todella mielenkiintoista hommaa näin taas jälkikäteen spekuloituna, aika hermoillekin käyvää sillä hetkellä, kun työ on kesken!!
(kuvaamisen jälkeen piti vielä uudelleen mittoa tuotakin etureunaa, jotenkin kuvassa niin purku-uhkaselta näytti. Mutta ei, optisen harhan tekee kai kamera, kyllä se hyvä oli)
Jotenkin tää harrastus näyttää luettuna todella simppeliltä verrattuna todelliseen hommaan. Helppohan se on kirjottaa, että sitten tuosta vaan ommellaan tai naulaillaan ohimennen...tervetuloa kokeilemaan jokainen!! Seuraavaksi ompelen löysiä lankalenkkejä istuimeen, jotta ns. pintapehmustusta päästään perustuksen päälle tekemään!
Kommentit