Puuhakas kansalaisopistopäivä on takana!

Eilen mallailemani liinaus (eli sen lakanakankaan laitto) valmistui tänään. Välillä istuinta kämmenellä silitellään suuntaan ja sitten toiseen, etsitään kuopalla olevat kohdat ja mahdolliset möykyt. Lopputuloksen täytyy olla sileä ja tasainen ja napakka ja ties mitä. Kun tulos on riittävän hyvä (tai siis täydellinen!) ommellaan liinaus käsin paikoilleen napakoilla pikkupistoilla etu- ja sivureunoista. Takareuna ammutaan niittipyssyllä. Bäng bäng, ihan kuin elokuvissa! Istuinosa alkaakin olla sitten viittä vaille valmis!!

          237322.jpg

Ja jos istuinosa on nooooin pitkällä, on kai syytä selkänojaakin jo tuunata. Aluksi ruuvailin paikoilleen pari tukirimaa, jotka eivät kyllä kuvissa näy, eivätkä muutenkaan koskaan kenellekään näy, vaan jäävät pimentoon. Seuraavana hommana niittasin paikoilleen poikittaisen ja 2 pystysuuntaista satulavyötä. (näkyvät alapuolella olevassa kuvassa) Juuttikangasta tarvitaan taas, elikkä niittasin siitä koko selkämyksen peittävän palan.

          237329.jpg

Seuraavaksi onkin sitten heinähommia taas tiedossa, tosin keveämmällä kädellä kuin istuinosaan, parin sentin kerros riittänee. Mutta siitä enemmän tuonnenpana.

Tuo hevoskangas liinauksessa on siitä osuva, että heposet ovat varsin lähellä tuolin haltijan sydäntä! Mutta tämä jää vain minun (ja teidän, hyvät lukijat) väliseksi salaisuudeksi, sillä liinaushan jää lopulta päälliskankaan alle piiloon aina seuraavaan entisöintikertaan, eli n. 50 vuoden päähän....

Jännittävin vaihe koko päivässä taisi olla aamu: saanko sitroäänin kaivettua lumen ja jään keskeltä esiin ja ovatko tien aurattuina, jotta sillä sitroäänillä pääsee liikkeelle! Miksi tämä talven tulo yllättää joka vuosi !