...kävin tänään kauppani hakemassa. (matkalla kyllä hoksasin, että oishan sitä voinut pöllöä hyväksi käyttää ja haetuttaa tuoli, kun kerran siellä kaupungissa työnsä puolesta nykyisin liihottelee...) En tiedä mitä tuolille tapahtuu. Ensin ajattelin sen myydä jollekin tarvitsevalle verhoilupiirikaverille...mutta...toisaalta, kyllähän tuon voisi joskus itsekin väsätä...siis sitten kun päärynäpuussa on kangas ja se erkki tehty ja onhan autotallissa 1 raato myöskin odottelemassa...

                  

Ai niin, hinta 3 euroa...siis ei kehtaa edes ääneen sanoa...ja voipi olla, ettei selkänojaa tarvitse edes purkaa!! Tuo selkänojan kangas on aivan ihanaa, paperinarusta kudottua.....harmi, ettei sitä ole istuimeen ja selustaan asti laitettavaksi!

 Samalla reissulla poikkesin uuteen isooooon ja komiaan rautakauppaan, lakkaa ostin, kun se liuotinohenteinen kuulemma on kestävämpää näissä huonekaluissa kuin vesiohenteinen. Ruuveja också kuin irtokarkkeja puntaroin ja uuden katkoteräveitsen myös löysin; oli tarjouksessa. Lisäksi esittelin rakkaalle puolisolleni sahatelineen edessä joululahjatoivomukseni.....(jostain syystä se kullannuppu taas sanoi, että seuraavalla rautakauppareissulla fru istuu autossa, eikä tule sisälle laisinkaan...nytkin asiana alunperin oli ostaa pressu miesväen tarpeisiin...aikookohan tuo tehdä itselleen pihalle teltan, jos ei kohta mahdu sisälle tuolien sekaan asumaan)

Syksyn mittaa on muukin perhe kunnostautunut blogiin pääsyn arvoisesti. Anton, 11 v. , oli taannoin tehnyt koulun teknisten tunnilla porrasjakkaran, joka on tosi hyvä istua ja näpäkän näköinenkin!